Testosteronivaje
Mitä tarkoitetaan testosteronivajeella? |
||||||||||||||||||
Sisältö:
Testosteroni syntyy kiveksissä, ja sen muodostumista säätelee aivoista käsin aivolisäke. Aivolisäke mittaa jatkuvasti veren seerumin testosteronipitoisuutta ja pyrkii omalla säätelytoiminnalaan pitämään kivesten testosteronituotannon elimistön kannalta riittävänä. Matala testosteroniarvo voikin johtua joko siitä, että kivekset eivät syystä tai toisesta pysty tuottamaan hormonia riittävästi tai sitten aivolisäkkeen säätelytoiminta on häiriytynyt: aivolisäkkeestä ei lähde riittävää käskyä kiveksille. Linkki kaavioon.
Iän vaikutus testosteronitasoon
Kivesten testosteronituotantoa Leydigin soluissa säätelee aivolisäke, jonka yläpuolella puolestaan säätelytoimintoja suorittaa hypotalamus GnRH-hormonin välityksellä. Sairaudet ja toimintahäiriöt missä tahansa tämän säätelyjärjestelmän osassa voi johtaa testosteronivajeeseen. Muun muassa diabetekseen ja alkoholin suurkulutukseen liittyy alentuneita testosteronitasoja. Masennus ja stressi, sekä fyysinen että psyykkinen, voivat alentaa testosteronitasoja. Mekanismina tällöin on ilmeisesti hypotalamustason säätelyhäiriö. Pitkäaikainen pidättäytyminen seksuaalisista toiminnoista vaimentaa testosteronituotantoa. Testosteronivajeen syitä
Ei ole selvää, kuinka yleistä testosteronivaje on eri ikäryhmissä. Tämä liittyy siihen, että laboratoriossa testosteronitasoja voi mitata useilla tavoilla ja yhtenäistä käytäntöä ei ole. Matala tai alentunut testosteronitaso voi perustua kokonaistestosteronin, bioaktiivisen tai vapaan testosteronin mittaamiseen. Puhutaan myös ns. subkliinisestä testosteronivajeesta, jossa testosteronitaso on normaali, mutta luteinisoiva hormoni (LH) on korkea osoituksena elimistön yrityksestä lisätä testosteronin muodostumista kiveksissä. Näistä syistä matalien arvojen esiintyvyys vaihtelee huomattavasti tutkimuksesta toiseen. Jonkinasteista testosteronivajetta esiintynee 40-50–vuotiailla 10 - 20 %:lla. 50 - 60-vuotiailla 20 - 30 %:lla, 60 - 70–vuotiailla 30 - 40 %:lla ja 70 - 90-vuotiailla vähintään 50 %:lla. Nyt on huomattava, että läheskään kaikilla potilailla, joilla on alentunut tai matala arvo, ei esiinny mitään testosteronivajeen oireita, eikä heillä testosteronihoitoa siten tietenkään tarvita. Liian matala testosteroni aiheuttaa miehillä samankaltaisia oireita kuin naisilla esiintyy vaihdevuosissa. Klassisia oireita ovat esimerkiksi lisääntynyt hikoilu, unihäiriöt, väsymys ja mielialan vaihtelut. Usein oireena ovat myös seksihalujen väheneminen ja erektiohäiriöt, joiden vuoksi potilas hakeutuu vastaanotolle. Testosteronin puutteesta puhuttaessa käytetään usein myös ilmaisuja miesten vaihdevuodet ja hypogonadismi. Miesten vaihdevuodet on huono ilmaisu. Naisilla estrogeenin puutos tulee kaikille ja varsin nopeasti kun taas miehillä testosteronitaso laskee hitaasti vuosien kuluessa ja puutosoireita ei tule läheskään kaikille. Miehillä paras ilmaisu on esim. ikääntymiseen liittyvä osittainen testosteronivaje. Alla olevassa listassa on esitetty tyypillisiä testosteroninpuutosoireita. On huomattava, että testosteronin puutosoireet voivat muistuttaa monien muiden sairauksien tai tilojen oireita. Tällaisia ovat esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt, sokeritauti, masennus, ylenmääräinen stressi ja uniapnea. Yllättävän usein testosteronin osuutta ei osata ottaa huomioon. Monilla lääkeaineilla on sivuvaikutuksia, jotka voivat muistuttaa testosteronin puutosoireita. Erityisesti seksuaalisen halun vähenemistä esiintyy monien lääkeaineiden sivuvaikutuksena. Luettelo lääkeainesta.
Ikääntyvän miehen oirelomake (IMO-lomake)
Testosteronin puutosoireita
Milloin testosteronihoito kannattaa aloittaa?
Hoidon vasta-aiheet, aloitus ja hoidon seuranta
Ennen hoitoa tulee sulkea pois muut syyt, jotka voivat aiheuttaa hypogonadismin kaltaisia oireita. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö, diabetes, masennus, stressi, uniapnea, alkoholin runsas käyttö ja huono kunto. Etenkin nuoremmilla potilailla on syytä tutkia aivolisäkkeen toiminta (luteinisoiva hormoni) aivolisäkeperäisen syyn poissulkemiseksi. Prolaktiinin määrittämisestä on myös joskus hyötyä. Ennen hoitoa on syytä tarkistaa testosteronitasojen lisäksi pieni verenkuva, ALAT (maksa-arvo), kolesterolitasot, PSA (eturauhaskoe, yli 50-vuotiailta) ja verenpaine. Kliininen tutkimus, joka sisältää peräaukon kautta tapahtuvan eturauhasen tunnustelun, kuuluu asiaan. Hoidon jatkuessa kontrollikäynnit ovat 3, 6, ja 12 kuukauden kohdalla ja sen jälkeen vuosittain. Kontrollikäynnit sisältävät soveltaen edellä mainittuja laboratoriokokeita. Hoidon tehoa ja sivuvaikutuksia on tietysti tarkkaan kartoitettava kontrollikäynneillä.
Hoito
Testogel
Sustanon
Nebido
Panteston Erektiohäiriöön liittyy usein testosteronivaje. Ennen erektiolääkkeiden markkinoille tuloa testosteronihoito oli käytännössä ainoa lääkitys, jolla voitiin saada parannusta erektioon joillakin potilailla. Aiemmin ajateltiin, että testosteronin vaikutus kohdistuu ennen muuta aivoihin, mutta viimeaikaisten tutkimusten perusteella on ilmeistä, että peniksen verenkierron ja paisuvaiskudoksen normaali toiminta tarvitsee tietyn määrän testosteronia. Useiden tutkimusten perusteella näyttää siltä, että mitä alhaisempi testosteronitaso, sitä paremmin testosteronihoito vaikuttaa erektioon. Mikäli testosteronitaso on lähtötilanteessa yli 12 nmol/l, testosteronihoito ei enää merkittävästi vaikuta erektiokykyyn. Voidaan siis päätellä, että mies, jolla on erektiohäiriö ja kokonaistestosteronitaso alle 12 nmol/l, voi saada parannusta erektioon testosteronihoidolla. On kuitenkin syytä muistaa, että erektiohäiriö on usein monen tekijän summa, joista testosteronivaje voi olla vain yksi. Näin ollen testosteronin teho ei tietenkään ole mitenkään varmaa. Suun kautta otettavien erektiolääkkeiden markkinoille tulon jälkeen havaittiin, että nämä eivät tehoa kaikille potilaille. Yhdeksi syyksi tehon puutteeseen on viime vuosina paljastunut liian matalat testosteronitasot. On ilmeistä, että vaikuttaakseen hyvin, suun kautta otettavat erektiolääkkeet vaativat tietyn minimitestosteronitason paisuvaiskudoksen alueella. Asiasta on tehty muutamia hyviä lumekontrolloituja ja useita ei-kontrolloituja tutkimuksia. Näissä on selvästi ilmennyt, että testosteronihoidon lisääminen erektiolääkehoitoon saa aikaan sen, että erektiolääke rupeaa tehoamaan sellaisilla potilailla, joilla pelkkä erektiolääke ei tehonnut. Tutkimusten mukaan 50 - 100 % aiemmin pelkkään erektiolääkehoitoon reagoimattomista potilaista saadaan reagoimaan erektiolääkehoitoon kun hoitoon lisätään testosteroni.
Suositus on, että mikäli potilas ei saa apua erektiolääkityksestä ja hänen kokonaistestosteronitasonsa on alle 14 nmol/l, kannattaa kokeilla erektiolääkkeen ja testosteronin yhdistelmää ainakin kahden kuukauden ajan. Testosteronilääkkeiden annostelutapa vaihtelee paljon. Tiheimmillään lääke on otettava 2 kertaa vuorokaudessa ja harvimmillaan 4 kertaa vuodessa. Testosteronivalmisteet ovat Kelan peruskorvauksen piirissä eli Kela korvaa lääkkeen hinnasta 42 %. Testosteronihoidolle voi tietyissä tapauksissa saada myös ns. ylemmän erityiskorvattavuuden, jolloin Kela korvaa lääkkeet kokonaan (100 % korvattavuus). Tällaisen saamiseksi vaaditaan Kelalle toimitettava B-lausunto ja testosteronihoidon syynä tulee olla aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta tai vaikea-asteinen kivesten vajaatoiminta. Seuraavassa hinnat on laskettu vuoden lääkityksen hinta käyttäen tavanomaisia suositusannoksia. Lähteenä on käytetty Pharmaca Fennican maaliskuun 2008 tietoja. Ylempänä on lääkkeen nimi ja alempana laskennassa käytetty annos.
|
  
|
|
Päivitetty 27.5.2008 |
           
|