ErektiohäiriöErektiolla tarkoitetaan peniksen jäykistymistä. Erektiohäiriössä penis jäykistyy riittämättömästi tai ei ollenkaan. Toisaalta varsin usein voi käydä niin, että alussa erektio on hyvä, mutta sitten se lopahtaa ennen yhdyntää tai yhdynnän kuluessa. Erektiohäiriön vakavuus voi vaihdella lievästä täydelliseen kyvyttömyyteen. Usein käytetään kolmiportaista luokittelua: lievä, kohtalainen ja vaikea erektiohäiriö. Lievissä tapauksissa epäonnistumisia on silloin tällöin tai erektio on lievästi vajaa. Potilas yleensä pärjää tämänasteisen häiriön kanssa melko hyvin. Tosin tällaiset potilaat ovat yleensä varsin herkkiä kaikille ulkopuolisille häiriötekijöille ja onnistunut yhdyntä vaatii hyvät olosuhteet. Kohtalaisessa erektiohäiriössä ongelmat peniksen jäykistymisessä tai jäykkyyden pysymisessä ovat jo häiritseviä yli puolet yhdynnöistä epäonnistuu ja onnistuneetkin yhdynnät ”käyvät työstä”. Tällaisissa tilanteissa psykologiset seikat tulevat voimakkaasti mukaan kuvaan pahentaen entisestään tilannetta. Vaikeissa erektiohäiriöissä yhdyntä ei enää onnistu juuri ollenkaan. Tällainen tilanne liittyy useimmiten vaikeisiin perussairauksiin. |
|
Sisältö:
Tutkimusten mukaan lieviä erektiohäiriöitä esiintyy noin 20 %:lla kaikenikäisistä miehistä. Kohtalaisten ja vaikeiden erektiohäiriöiden esiintyvyys kasvaa iän myötä. Alle 40-vuotiailla niiden esiintyvyys on alle 10 %. Ikäryhmässä 40 - 59 vuotta niitä on noin 30 %:lla, ja ikäryhmässä 60 - 70 vuotta 40%:lla. Yli 70-vuotiailla erektiohäiriöt ovat jo erittäin yleisiä eri tutkimusten mukaan vähintään kohtalainen häiriö on hyvinkin 60 - 70 %:lla iäkkäistä miehistä. Kohtalaiset ja vaikeat erektiohäiriöt vaativat tutkimista ja hoitoa.
Erektiohäiriön olemassaolon selvittämiseksi on kehitetty yksinkertainen ja hyvin toimiva kysymyssarja (IIEF International Index for Erectile Function eli kansainvälinen erektioindeksi). Jos kysymyssarjasta saa alle 22 pistettä, erektiohäiriön mahdollisuus on todellinen. Linkki testiin (testi pdf-muodossa).
On laskettu, että Suomessa kohtalaisesta tai vaikeasta erektiohäiriöstä kärsii nykyään noin 200 000 miestä ja lisäksi lieviä ongelmia on 300 000:lla. Apua tarvitsevista kuitenkin vain 15% hakee lääkärin apua. Suomen ikärakenne muuttuu lähimmän 20 vuoden kuluessa voimakkaasti. Yli 65-vuotiaiden henkilöiden määrä kasvaa noin 430 000 henkilöllä vuoteen 2020 mennessä (vertailuvuosi 2000). Koska erektiohäiriöiden esiintyvyys kasvaa iän myötä, voidaan ennustaa, että apua tarvitsevia erektiohäiriöisiä miehiä on lähitulevaisuudessa hyvinkin kaksinkertainen määrä tämänhetkiseen tilanteeseen verrattuna.
Keskeinen asia erektiohäiriöissä on ymmärtää se, että erektiohäiriö on aina oire jostain, ei itsenäinen sairaus. Tämä oire, erektiohäiriö, voi johtua lukuisista syistä ja nämä taustalla olevat syyt on aina selvitettävä, ennekuin mitään hoitoja aloitetaan. Erektiohäiriö voi olla esimerkiksi oire alkavasta sokeritaudista, alkavasta neurologisesta sairaudesta, eturauhassyövästä, verenkiertohäiriöstä tai hormonihäiriöstä. Todetun erektiohäiriön hoidon lisäksi on tietysti tärkeää hoitaa myös oireen aiheuttanutta syytä. Tämän perussyyn hoito voi joskus riittää palauttamaan normaalin erektion ilman melko kalliita erektiolääkkeitä.
Verenkiertoperäiset syyt
Hormoniperäiset syyt
Eturauhasperäiset syyt
Hermorataperäiset syyt
Rakennepoikkeavuudet
Psykologiset syyt Lieväänkin erektiohäiriöön liittyy erittäin helposti suorituspainetta ja epäonnistumisen pelkoa, joiden tuloksena yhdyntä herkästi epäonnistuu. Hermostuessa nimittäin ns. sympaattinen hermosto aktivoituu aiheuttaen ääreisverisuonten, myös peniksen verisuonten, supistumisen. Valtimoverisuonten supistuessa verentulo peniksen paisuvaiskudoksiin vähenee johtaen erektion loppumiseen. Seurauksena on herkästi epäonnistumiskierre, joka voi johtaa siihen, että yhdyntää ei uskalla enää yrittääkään. Miehen itsetunto kärsii, ilmaantuu masennusta ja parisuhderistiriitoja. Usein vielä kumppani rupeaa helposti syyttämään itseään tai mukaan voi tulla epäilyt ulkopuolisista suhteista.
Lääkkeiden sivuvaikutukset
Elämäntapatekijät Erektiohäiriöstä kärsivä potilas käy ongelman selvittelyvaiheessa vastaanotolla yleensä kaksi kertaa ja lisäksi verikokeissa. Potilaan kanssa keskustellaan erektiohäiriöstä, sen alkamisesta ja kehittymisestä ja kaikista terveydentilaan ja elämäntapoihin liittyvistä tekijöistä. Lääkäri tekee lääkärintarkastuksen, jossa tutkitaan mm. sydän ja verenkiertoelimistö, tunnustellaan maksa, kilpirauhanen ja eturauhanen. Keskustelun ja löydösten perusteella päätetään jatkotoimenpiteistä. Yleensä potilas käy verikokeissa. Tärkeimmät verikokeet ovat testosteroni eli mieshormoni, veren sokeri, kolesteroli, kilpirauhaskoe, pieni verenkuva ja yli 45-vuotiailla eturauhasverikoe (PSA). Tapauskohtaisesti myös muita verikokeita voidaan ottaa. Erektiohäiriöpotilaille voidaan tehdä myös peniksen verenkierron ultraäänitutkimus ja pistostestaus. Jälkimmäisten avulla saadaan hyvä käsitys peniksen verenkierrosta.
Tutkimusten avulla saadaan lähes aina selville erektio-ongelman syy ja siten aloittaa paras mahdollinen hoito. On huomattava, että erittäin usein erektiohäiriön taustalla on monta yksittäistä tekijää, joihin kaikkiin on pyrittävä puuttumaan hyvän hoitotuloksen mahdollistamiseksi. |
|
|
Päivitetty 27.5.2008 |